100… Onko sillä edes merkitystä?

Paras kaverini, Kazuhiro Kitamura.
Japanin dirt trial -mestaruussarjan päätösosakilpailu. Paikka: Akitakata Hiroshiman prefektuurissa, kaupunki, jonka entinen pormestari Shinji Ishimaru teki tunnetuksi.
Kolme vuotta sitten hän oli enää kahden voiton päässä ennennäkemättömästä sadasta uravoitosta… Mutta vaihdettuaan Toyota Yarikseen hän kamppaili säätöjen kanssa, eikä voittoja tullut kahteen vuoteen.
Tänä vuonna hän vaihtoi Mitsubishi Lanceriin, mutta palaset eivät loksahtaneet paikoilleen, ja hän tuli päätöskilpailuun jälleen ilman voittoa.

Minä tasan 20 vuotta sitten, vuonna 2006.
Hokkaidolla ajaminen loputtomiin alkoi kyllästyttää, joten ajattelin: jos kerran lopetan joka tapauksessa, lopetan vasta sitten, kun olen edes kerran lyönyt Japanin parhaan, Kitamuran, ylivoimaisesti Japanin mestaruussarjan kilpailussa.
Ja voittaakseen pitää vain käyttää samaa kalustoa ja ajaa täsmälleen samalla tavalla. Helppoa.
Missä Kitamura asui? Miten hänet tavoittaisi? En tiennyt hänestä mitään,
mutta sain jotenkin yhteyden Kitamuraan, joka oli jo silloin järjettömän nopea ja melkein mahdoton lähestyä, hankin tämän auton, jolla hän oli ajanut edellisvuonna, ja lähdin mukaan Japanin mestaruussarjaan. Tämä kuva on siltä ajalta.

Olemme suunnilleen samanikäisiä, ja siitä alkoi ystävyytemme. Aika rientää: siitä on kulunut jo yli 20 vuotta.
Mutta sen sijaan, että olisin lyönyt hänet, mitä paremmin opin hänet tuntemaan, sitä syvemmälle tasoero ajoi minut epätoivoon. Kaksi vuotta aloittamisen jälkeen julistauduin häviäjäksi ja vetäydyin Japanin mestaruussarjasta.

Ja juuri häneltä tuli pitkästä aikaa puhelu, muutamaa päivää ennen päätöskilpailua.

»Kolme vuotta ilman voittoa. Olisiko jo aika.. minun kohdallani..» hän sanoi.
Tietysti häntä mietityttää..

Joten sanoin hänelle:
»Lopeta sitten… ei kun, pidä tauko.. vaikka kolme vuotta.»

Hän on jo tehnyt päätöksensä.
Hän ei lopeta.. ei, hän ei pysty lopettamaan..

No, hänen dilemmansa on luksusta.
Häntä mietityttää vain siksi, että hän uskoo yhä pystyvänsä voittamaan.

Jos ajolahjat puuttuvat, kuten minulta, ei tuollaista dilemmaa pääse edes pohtimaan.
Kadehdin häntä todella.

Lopeta vain, jos pystyt. Niin ajattelin.

Ja sitten hän voitti päätöskilpailun.

Tulokset täällä (japaniksi).
Linkitetyn sivun etusivulla näkyvä Yaris on auto, jolla hän ajoi viime vuonna.
Tuulilasin keskellä oleva EVOHOME-tarra on todiste ystävyydestämme.

Voittoja on nyt 99.

Enää yksi voitto sataan.

Ei hän mitenkään voi lopettaa.
Voittajahaastattelussa hän ilmoitti, ettei lopeta.

Häviäjänä voin vain sanoa, että kadehdin häntä.

Mutta kuka ihme se oli?
Tyyppi, joka ei koskaan takerru menneeseen eikä välitä pätkääkään menneestä loistosta, kuten siitä, montako kertaa on voittanut:
kuka istutti luvun 100 hänen päähänsä..

Juuri nyt minua kiinnostaa 100 Days of Deception -sarjan seuraava jakso paljon enemmän kuin 100 voittoa..

Suomi ja Ruotsi ovat moottoriurheilun maita.
Varsinkin ralli on valtavan suosittua.
Dirt trial -nimistä lajia Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ole.

Dirt trial on aika-ajo: autot ajavat yksi kerrallaan päällystämättömällä, lajia varten rakennetulla radalla.
Yksi suoritus kestää vain minuutin tai pari, ja kahdesta ajosta nopeampi ratkaisee.
Yleisurheiluun verrattuna ralli on maraton ja dirt trial 100 metrin juoksu.

Kunpa Kalle Rovanperä joskus kokeilisi dirt trialia..