Teknopuku, sisällä riisinjyvä
Teen “julkkistason” taloon ulko-ovea.
Tässä vaiheessa runko on koottu ja eristeet on sovitettu tiukasti paikalleen.
Molemmille puolille liimataan vaneri kunnolla kiinni, ja ikkunaksi tuleva osa leikataan pois.
Seuraavaksi olin aikeissa liimata pintaan viimeistelylaudat, mutta puu tuntui vielä hieman liian kostealta, joten keskeytin.
Tällaisessa työssä pelkkä kosteudenmittarin “hyvä lukema” ei aina riitä.
On asioita, joita ei voi varmuudella tietää ennen kuin alkaa oikeasti työstää materiaalia.
Siksi laitoin alun perin suunnitellut laudat varastoon ja kävin hankkimassa uutta.
Tällä kertaa pitäisi onnistua… kai.
Kaikki varmasti ymmärtävät, että elämme jo inflaation aikaa.
Jos ostat nyt 30 miljoonan jenin talon ja sinulla on 5 miljoonaa jeniä omia säästöjä,
niin jos olisin 30-vuotias ja ostaisin nyt, en käyttäisi tuota 5 miljoonaa,
vaan ottaisin 30 miljoonan jenin täysrahoituksen ja sijoittaisin 5 miljoonaa johonkin.
Jos saat edes noin 2% tuottoa, asuntolainan korko on käytännössä kuitattu.
5 miljoonaa jenia 2%:n korkoa korolle -tuotolla on 10 vuodessa 6 miljoonaa. Miljoonan jenin voitosta menisi normaalisti noin 20% veroja, mutta pariskunnan NISA-kehyksellä vero voi olla nolla.
Jos otat koko ajaksi kiinteäkorkoisen lainan, 2% vuodessa ja 35 vuoden takaisinmaksu, 30 miljoonan jenin kuukausierä on noin 100 000 jeniä.
Mutta 10 vuoden päästä työvoimapula ja hintojen nousu todennäköisesti nostavat palkkoja,
joten tuo 100 000 jeniä voi tuntua silloin samalta kuin 50 000 jeniä tuntuu nyt.
Inflaation aikana kiinteällä korolla velkaa ottanut saattaa olla se fiksu…
Ajatus “velka on pahasta” ei ole minusta täysin huono — mutta sitä voivat sanoa vain ne, joilla on varaa ostaa käteisellä.
Jos et pysty ostamaan ilman lainaa ja silti pidät kiinni tuosta ajatuksesta, miltä luulet tulevaisuutesi näyttävän…?
No niin—mihin sitten sijoittaa…?
Sama ilmiö näkyy myös sijoitusmaailmassa. Jopa “vakaina” pidetyt indeksirahastot, kuten S&P 500,
ovat todellisuudessa vahvasti riippuvaisia muutaman jättimäisen teknologiayhtiön markkina-arvosta.
Niitä kutsutaan “hajautetuksi indeksisijoittamiseksi”, mutta kun kannen avaa, se on käytännössä “keskittynyt sijoitus megatechiin”.
Epäilen vahvasti, kuinka kauan tämä vinoutunut rakenne voi kestää pitkällä aikavälillä.
Lisäksi SaaS-toimintojen kommoditisoituminen etenee nyt vauhdilla.
Sitten ilmestyy yrityksiä, jotka vain pukevat päälleen “teknopuvun” ja laittavat päähän “Don Quijotesta ostetun AI-pannan” ja kutsuvat sitä innovaatioksi.
Kun tätä “välikäsien matrjoškaa” kuorii kerros kerrokselta, lopulta sisältä löytyy vain riisinjyvä—tällaisia yrityksiä on vaikka kuinka.
Lopulta on ihan sama, onko kyse misosta, kattiloista tai taloista. Yritykset, jotka sotkevat kätensä, tekevät konkreettisia asioita maanläheisesti,
elävät lähellä ihmisten arkea ja tarjoavat aidosti todellista sisältöä.
Uskon, että juuri tällainen hiljainen, vuosien työ meidän lähellämme on lopulta kaikkein luotettavinta ja vahvinta maailmassa, jossa “tyhjä bisnes” lisääntyy.
